Toisinaan tuntuu siltä,että meiltä suomalaisilta puuttuu suhteellisuudentaju siitä, mitä on todellinen köyhyys ja mitä rikkaus. Politiikot joutuvat tekemmän kipeitä leikkauksia ja noudattamaan tiukkaa talouspolitiikkaa; ja jälleen tyytymätön kansa nurisee, sillä kukapa nyt haluaisi luopua saavutetuista eduista , joita me kuitenkin vauraat suomalaiset pidämme jo itsestäänselvyytenä. Asumistamme tuetaan, toimeen tulo turvataan, sairaanhoito ja kirjasto ovat yhä lähes ilmaisia palveluita. Rikkautta ja luksusta on se , että ihmisellä on katto pään päällä ja edes ruoan murunen vatsassaan. Rikkautta on se , että jokaiselel suomalaiselle on annettu mahdollisuus rikastua aineelllisesti tässä elämässä, mutta rikkaus ei aina ole aina vain rahaa ja aineellista hyvää.
Niin paljon puuttuu ihmisiltä vastuunkantoa valinnoistaan elämässään ja moraalista ryhdikkyyttä. Esim , omalla toiminnallaan , ahkeruudella ja asenteellisuudella työntekoa kohtaan on varmasti merkitystä työllistymisen kannalta.
Missä on se suomalainen sitkeys ja sisu, kun annetan mahdollisuuksia kouluttautua ja käydä töissä, sillä jos pätkätyöt eivät heti tuokkaan sitä vakinaista työtä niin sitten heitetään hanskat tiskiin ja luovutetaan.
Suomessa on ihmisiä , jotka kokevat olevansa köyhiä , koska eivät näe sitä mitä on todellinen rikkaus, vaan ovat tyytymättömiä. Esim . Nuori ihminen päättää peruskoulunsa huonoin arvosanoin . Vielä kuitenkin on edessä lukuisia mahdollisuuksia kouluttautua edessä mutta elämä vaarallisine houkutuksineen maistuukin paremmalta eli saatetetaan velkaantua, päihteet ja huumausaineet tulevat mukaan . Työelämää saatetaan kokeilla , mutta sitekeyyttä ei riitä kouluttautua ja sinnitellä työssä. Pien nuori on syrjäytynyt ja hänestä tulee sosiaalitoimen asiakas. Seuraa tyttymättömyyttä ja turhautumista, joka sitten kohdituu esim ulkomaalaisiin.
Missä on vastuunkanto omasta elämästä, kun yhteiskuntamme kuitenkin antaa aina vain mahdollisuuksia siihen aineelliseen hyvään , jota pidämme tärkeänä ja jopa lähes aioana onnemme takeena, kun syrjäytyminenkin nähdään sitten yhteiskunnan vikana , eikä ihminen näe omassa toiminnassaan, aloitekyvyttömyydessään ja asenteellisuudessaan mitään vikaa. Eikö todellista rikkautta oel kuitenkin se , että ihmisellä on ystäviä, puoliso, lapsia, kaunis ympäröivä luonto ympärillä ja yhäkin vauras isänmaa, jossa mahdollisuudet ovat monet.
Lähes jokaisella on katto päänsä päällä ja ainakin murunen ruokaa vatsassaan ja ylipanoikin on jo kansantauti. Katsokaa Afrikan lasta; hän saattaa juosta pallon perässä iloisesti nauraen ; oellen tyytyväinen vähään, mutta me suomalaiset emme osaa olla usein tyytyväsiiä siihen mitä meillä on vaan haluamme enenmmän ja lisää ja liian usein saamme onnen aineellisesta; rahan tuomasta hyvästä kuin henkisestä hyvästä.