On uutisoitu tänäänkin , että leikkauksia tulee kohdistumaan sosiaalitukiin , opintotukiin , eläkkeisiin ? Tämä ei ole mikään yllätys jos valtionvelka mittava ja taloudellisesti tiukat ajat ovat jo olleet ja ovat nytkin . Soraäänet kuuluvat sieltä mihin leikkaukset kohdistuvat . Minusta tämä on opetus siitä että emme voi pitää itsestäänselvyytenä että Suomi on sivistys ja oikeus valtio ja että huolenpito kaikkein pienituloisimmistakin , eläkeläisistä ja työttömistä jatkuisi vailla vastinetta tukien nauttijalta . Se vastine voisi jokaisen kohdalla ymmärrys ja yhteen hiileen puhaltaminen päättäjien ja kansalaistovereiden kanssa ja omien henkilökohtaisten arvojen tarkastusta . Me suomalaiset emme ehkä ymmärrä , että huolenpito kansalaisistaan tukien ym julkisen terveydenhoidon kautta näin massiivisesti on todellakin ainutlaatuista maailmassa niin että voi vai vain otaksua että tallainen järjestelmä on kallis ja maksaa . Ihminen ei halua luopua saavutetuista eduistaan ja elintasostaan vaikka se olisi tie yhteisen edun ja valtion talouden elpymisen kannalta. Yhteiskunta olemme me ja yksilöistä koostuva joukko . Me tarvitsisimme henkisten arvojen ja materiaalisten arvojen suhteen uudelleen tarkastamista ( kaikkea elämässä ei mitata eikä arvoteta rahassa , onnellinen voi olla eikä rikkaus ole aina materiaalista ) Sitten asioiden oikeat mittasuhteet : emme kuole nälkään emme ole köyhiä olemme vain tottuneet ylellisyyteen ja emme nyt vain haluaisi luopua sellaisesta elämäntavasta . Uudelleen kysymyksen asettelu , mitä voin tehdä elämäni suhteen että kestäisin sitä toseikkaa etteä valtio leikkaa tukiamme ( asennemuutos , suhteellisuuden taju ) Myös vastuunkanto elämästä että aina tulee muistaa että ei ole valtion tai yhteiskunnan syy jos minulla ei ole täytettä leivän päällä joka päivä vaan valinnoillaan voi vaikuttaa hyvin pitkälle elämnatilanteeseen . Aktiivisuus ja yritteliäisyys passivouitumisen sijaan olisi kova juttu !