Meidän aikamme suuri illuusio on että minun täytyy olla kaunis ja rohkea .. luova ja aikaansaava. Ehkä jäin asemalle jo kauan aikaa sitten , mutta ainahan voin löytää itseni muodikkaasti viettämässä ” hidasta elämää” elämäntyyliä jossa aikaa loputtomiin pähkäillä nykymenoa tai vaikkapa seurata ikuisia parisuhde dilemmoja joita tuntuu riittävän kun kaksi erimuotoista sielua yrittää tulla keskenään toimeen ja pitäisi vielä rakastaakin. Rakkaus on muuten taitolaji . Se myös ihastuneena on jotain aivan fantastisen ihanaa liitää taivaseen kuvitelmissaan ja tuntea suunnatonta kepeyttä ja iloa kosmista yhteyttä maailmankaikkeuteen . Herätä kilpaa kevään kanssa (kiitos siitä Mirella) mutta yhtäältä ..pudota korkealta kuvitelmistaan takaisin inhorealistiseen tilaansa . Huh ..! Voisiko enempää olla tunteiden vuoristorataa.. ( romantikot eivät eläneet kauan ..kuluivat Kai loppuun kun oli niin raastavaa ..nyt ymmärrän senkin) Niin yritin Kai sanoa että miksi ihminen laumasieluisena haluaa elää normistojen mukaista elämää ja,sitten ahdistua omasta erilaisuudestaan kun minun kolmion muotoinen sielupalikkani ei mahtunutkaan neliönmuotoisen sielun reikään niin sanoakseni. Tai että juuri minä en ehtinytkään suorittaa elämää. Saavuttaa menestystä ja saada aikaan paljon asioita . Vapautunut ihminen käsittääkseni olisi onnellinen. Eikä se tarkoita välttämättä että keski- iässä pariskunta ostaa samanlaiset kahisevat tuulipuvut ja antavat palaa ..tarkoitan vapautumista siihen että jokainen ihminen voisi sanoa ..olen rakastettava ihminen eikä se riipu minkään ulkopuolisen mielipiteistä tai arvottamisista . Se että olet rakastettava ihminen on sitä että elät vapautuneesti juuri niinkuin haluat eikä niinkuin ympäristö odottaa tai niskassa ovat sosiaaliset yhdenmukaisuus paineet ja odotukset. Voisiko tämä kevät merkitä suurta vapautumisen riemujuhlaa ! Sinä olet rakastettava ihminen juuri niin tasan epätäydellisenä kokonaisuutena kuin olet ja me kaikki olemme. Herää huomaamaan että sielumme pimeät demonit eivät mustimmiksi enää muutu ja että kaikkihan me ihan pimeitä ollaan mutta meissä kaikissa myös mustien varjojen lisäksi valoa ja värejä monenkirjavia ! Meidän täytyy ymmärtää toisiamme ja nähdä toistemme väriloisto , mutta klassisen kliseisesti aloittaa se itsestä .