Oletko huomannut kuinka usein ympärilläsi on ihmisiä jotka ovat kuin haavoitettuja ja metaforisesti sydän suojassa suojakerrosten alla niinettä ei uskalla oikein tuntea tai jos tuntee niin on se tuskaa siitä että ei mikään tunnu miltään. Löysin taannoin mielenkiintoisen kirjan : Synaptinen itse .. miten aivot tekevät minusta minut .. Siinä lähtökohtaisesti neurotieteilijä fakttualisoi että luonto , kasvatus ja ympäristö vaikuttavat aivojen synaptiseen rakenteeseen . Eli samma på finska ja käytännössä mitä tuo merkitsisi on , että ymmärtääksemme itseämme ja läheisiämme voi käytännössä traumaattinen lapsuus eesim kasvaminen voimakkaassa syyllistävässä ilmapiirissä kasvaminen , sesksuaalinen hyväksikäyttö , yleinen rakkaudettomuuden ilmapiiri , alkoholismi … jne jne antavat rakennuspohjaa sille miten aivot alkavat kehittyä tai oikeammin muokkkaantua .. Pikku tabula rasasta tulee lapsuudessa taulu , jossa kokemukset niin positiiviset kuin negatiivisetkin painavat merkkinsä jälkinä tauluun Esim sitten että jos vaikka alakoulussa joutuu kiusatuksi niin henkilön uskomusjärjestelmä viottuu ja alkaa entisten traumojen kanssa luoda uskomisjärjestelmää , että alkaa uskoa siihen että olenkin se miksi minua kiusaajani väittävät ja sen sijaan että olisin saanut kasvaa sallivassa ja rakkaudellisessa ilmapiirissä niin minua onkin jo kymmenen vuotta lytätty ja mitätöity ja nylkytilanteena on se että minulla on huonoitsetunto enkä uskalla enkä salli itseni tuntea etten joutuisi taas satutetuksi . Hyvin loogistahan tuo on . Nyt siis elän jao len huonon itstunnon kanssa ja kun tuttsun muihin niin melko usein tajuan että siinä on toinen loukattu ja voihan sitten olla että elämänopituisellam atkalla eivät moni rikottu ja särjetty tee sitä psyyykiistä työtä itsensä kanssa että ymmärtävät että mustinkin ajatus saa olla ja elää minussa niin sanoakseni aurinko paistaa paskakasaankin eikäs e enää pilaannu siitä . Voisinko antaa anteeksi menneisyydelle surra vihat huutaa käsitellä se peikko ja sitten unohtaa tai voisinko löytää uusia ratkaisuja mitne mennä eteenpäin , kysyä kuka olen ja kuinka kohtelen läheisiäni , että laitanko sen saman minut murskaanneen väärän pahan olon toisiin alitajuisesti tai onko minusta kasvannut tunnelukkojen myötä piuittaamaton toisten tunteille sen sijaan että kaikki sallisivat tunteiden tulla ja olla . Tasuatlla on ehkä kuitenkin perustarve tulla rakastetuksi ja ymmärretyksi . Niin se aivojen synaptisen rakenteen luonto osuus oli se että geeniperimä ja aivojen valmis siinä oleva kapasitetti eiväåt vaan voi olla vaikuttamatta alttiuteen että toiset meistä kestää vastoinkäymisiä enemmän kuin toiset ja toiset sitten regoivat odotetulla tunnetulla tavalla kun persoonaan kohdistuvaa paskaa niin sanoakseni tulee tarpeeksi niskaan niin seurauksena voi olla jopa sairastuminen psyykkisesti . Tähän en voi olla palajastamatta että minulla on eräs ihana ystävä joka sanoo aina että ota opiksesi. Että vaikka on ns pieleen menneitä ihmisuhteita tai on tullut torjutuksi niin yritä ymmärtää että elämme ja kehitymme eri itsetutkiskelun vaiheissa . Että jos tulee kaverilta murskaavaa negatiivista palautetta niin opi että tuo musta energia imee kaiken sen valon että ymmärrettävästi hän juuri saattaa olla traumankeruu vaiheensa mitta täyttynyt osassa ja saattaa lisätä sinunkin taakkaa sitten ja silloin pitää varjelle itseyttä että ei mene taas rikki itse uudelleen . Mutta siis sanotaan että terveellä pohjalla oleva rakkaus itseen että siis hyväksyy menneisyytensä luo pohjaa sille miten jatkaa tätä elämänpituista matkaa että antaako itsensä taas särkyä vai valitseeko viisaasti rinnalle ne läheiset joiden läheisyys perustuu rakkaudelle ja kunnioutukslle ja kaikelle hyvälle . Elämä on ihmeellistä että tuntuu ettäse jopa tarkoituksenmukaista ja ehkäsn suurin missio on oppiminen j a itsensä kehittäminen .. itsetutkiskelu … vai mitä se on ?