Kaikkialle olohuoneisiin päivittäin välittyy uutisointeja sotien runtelemista maista , joissa ihmisillä suuri hätä, tuska ja kärsimys! Sitä ryhtyy miettimään mitä ihmisarvoisella elämällä tarkoitetaan ja miten vähän sitä on jäljellä juuri sodissa. Viime vuosina on ollut aistittavissa ääriliikkeiden nousu, mutta luojan kiitos suuressa hajanaisuudessamme omia napojamme tuijottaessa individualistisesti olemme enemmän hajallaan kuin yhtä jonkun suuren aatteen takana. Olemme liian hyvinvoivia ja laiskoja lähteäksemme banderolleille. Individualistisesti kansa ei jaksa sotia paitsi ehkä puolustusmielessä. Minusta on suhteellista kärsiä hyvinvoivassa valtiossa kuin kärsiä hermokaasuista , kitua ja menettää koti ja perhe ja lapsuus ja tajuta että sotatilassa ei ihmishengellä ole merkitystä. Me Täällä kotona sen sijaan huudamme oikeuksiemme perään. Meidän kuuluu saada valtiolta elintaso tukinensa vastikkeettomasti. Ehkä laitamme lantin sotaalueilla toimivien järjestöjen kassaan sillä koemme että on velvollisuus auttaa. Ja jatkamme elämää. Kylminä avaamme television ja syömme makkaravoileipää väistäen pahanolon uutisia surffaten laihdutusohjelmiin. Entä jos Me olemmekin jonain päivänä pakolaisia? Entä voiko yksilön tuskaan samastua jossain kaukana? Ihmisarvo on meillä kaikilla. Meille se ehkä on itsestäänselvyys. Kaikkialla se ei ole niin. Taannoinen suvakki-rasisti keskustelu oli mielenkiintoinen ja oikeastaan se oli keskustelua oikeuksista. Mitä jos pakolainen hyväksikäyttää yhteiskuntamme tukia? Entä jos he eivät oikeasti ole olleet hädässä? Meidän oikeutemme on saada erilaisia tukia vastikkeettomasti. Yhteiskuntamme on holhoava mutta vainko oman maan kansalaisille? Euroopan maat joka ikinen on joutunut vastaanottamaan suuria määriä pakolaisia .Kaikkein rikkain ja hyvinvoivin valtio kitisi jo pienestä määrästä. Mekö emme hoitaisi edes kylmää velvollisuutta auttaa hädänalaisia? Lopuksi siteeraan kuuluisan Lemmyn Mötörheadista sanoja ” En ymmärrä rasismia, en ole koskaan käsittänyt sitä. Miten sitä voi vihata tuntematonta ilman että on koskaan edes tavannut ihmistä tai puhunut sille. Sitten vain vihaa sitä. Se on saatana ihan liian tyhmää. On valkoisia kusipäitä, on mustia kusipäitä, japanilaisia ja mitä hyvänsä kusipäitä, ( kusipäitähän maailmassa riittää) mutta ennen kuin olet puhunut ihmiselle et voi tietää kumpi se on – hyvä tyyppi vai kusipää. Anna toiselle mahdollisuus . Itse olen suvaitsematon vain kusipäitä kohtaan . ”