Saattaa olla,että kyky sietää stressiä ja painetta on hyvinkin yksilöllistä ja sisäsyntyistä ja jäännettä esihistoriallisesta taistele tai pakene reaktiosta vihollisen lähestyessä. Tästä elävä esimerkki omakohtaisesti mutta kyse ei suoranaisesti ollut vihollisesta mutta vaaran tunteen kokemisesta kuitenkin. Istun lentokoneessa enkä osaa lainkaan rentoutua vaikkakin ystävälliset lento emännät hääräävät koneen käytävillä luoden arkista ja rutiininomaista rauhoittavaa tunnelmaa niin en voi lainkaan katsoa sivuille kun siellä on ikkuna josta näkee vuoren huiput ja kaukaisia kaupunkien valoja jossain alhaalla vaan tosiaan rystyset valkoisena ja ohimosuonet pullottaen pidän kiinni penkin kahvasta ja toivon ajan kuluvan mahdollisimman edistäen ja määränpään jo häämöttävän mutta päästäkseni etelän lämpöiseen paratiisiin minun on pakko ottaa riski ja luottaa elämäni lentokapteenin käsiin! Kumppanini tuntuu hyvinkin hallitsevan stressiä lennon suhteen sillä hän katselee ulos ikkunasta ihastellen maisemia itse asiassa hän ei stressaa toisin kuin minä .Tai kyllä hän stressasi ennen lentoa korviaan että ne menee lukkoon mutta se lieni hänen isoin murhe kun minä stressasin että päästäänkö ylipäätään perille ja takaisin. Näemmä stressata voi etukäteen ja vaikuttaa siltä että stressin aiheet jotka minulle suuria eivät toiselle edes välttämättä ole sellaisia! Ja päinvastoin.. ehkä helpommin sietää yhtäkkisen ohimenevän stressi piikin kuin pitkä aikaisen psyykkeen turvarakenteita nakertavan huolen ja murheen aiheuttaman stressin ja onhan osoitettu monien fyysisten sairauksien puhkeamisen jouduttajana olevan stressin. Epäilen että ylenpalttisen stressaamisen taustalla on suurta turvallisuus hakuisuutta ja siten se olisi iki aikaista taistele tai pakene reaktiota tai kyse voi olla elämänhallinnasta ja pelosta menettää se. Oikeastaan elämä on yhtä suurta stressiä ja jo syntyessään sitä jo kokee tullessaan lämpöisestä äidin masusta uuteen pelottavaan maailmaan niin että täytyy parkua kun pelottaa että mitä oikein tapahtuu mutta yleensäkin turha kai pitää elämän ohje nuorana että älä stressaa vaan stressaat kuitenkin mutta miten sen kanssa opit elämään?